Metsälenkillä

Merkintä löytyy hevosen Joy's Una päiväkirjasta.

Yön aikana oli satanut hieman lunta, ja talliympäristö oli muuttunut talviseksi satumaaksi. Olin ensimmäisenä aamusta liikuttanut Kiran ja Starlan, ja nyt oli aika antaa Unallekin huomiota. Kimo hörisi innoissaan kun astelin sen karsinaan, minusta oli mukavaa kun tallissa oli tällainen koiranpentumainen hevonen joka oli aina iloinen saadessaan ihmiseltä huomiota. Miran mielestä Una oli vieläkin ihan vässykkä, vaikka näin tämän selvästi jo hieman mieltyneen tuohon nuoreen tammaan. Minä pidin Unasta juuri sellaisena kuin se oli, vaikka pakko oli myöntää että jos halusin pärjätä sen kanssa aikanaan kisaradoilla, olisi tammaan saatava vielä paljon enemmän rohkeutta. Se olisi kuitenkin vasta tulevaisuuden murhe, tänään Una saisi olla juuri sellainen kuin onkin, ja otettaisiin ihan rennosti viettäen mukavaa aikaa keskenämme.

Harjasin Unan kaikessa rauhassa. Tamma näytti selvästi nauttivan, se hörisi hiljaa silmät sirrillään ja puhalteli välillä lämmintä, heinäntuoksuista ilmaa kasvoilleni. Kaviotkin tamma antoi puhdistaa ilman ongelmia, ja pian olimmekin valmiina tämän päivän ohjelmaan. Una oli totutellut mallikkaasti ratsastajaan niin eilen kuin toissapäivänäkin, joten tänään suunnitelmissa oli tehdä jotain ilman ylimääräistä painolastia selässä. Lähdimmekin kävelemään läheiseen koivumetsään, joka oli saanut kauniin, ohuen lumipeitteen ja oli nyt kuin suoraan sadusta. Kävelin hissukseen eteenpäin, ja Una seurasi riimun perässä tottelevaisesti. Vähän väliä tamma nosteli päätään korkeuksiin nuuhkiakseen raikasta talvi-ilmaa, ja otti silloin tällöin muutaman raviaskeleen innoissaan. Metsätie oli vielä lumen peittämä, siitä piti huolen pikkupakkanen. Kuljimmekin varovaisesti pelätessäni, että jossain lumen alla saattaisi olla jäätä. Unalla ei ollut vielä hokkeja kengissään, yritinkin painaa mieleeni että ne pitäisi muistaa laittaa sekä tälle että muillekin hevosille nyt lähiaikoina.

Metsätie kulki ensin Valeninmetsän toiselle laidalle, ja kaarsi siitä sitten takaisin tallille päin sivuten koivujen ja viereisen sänkipellon rajaa. Pelto oli myös saanut lumipeitteen, ja pysähtyessämme hetkeksi huomasimme hirven katselevan meitä sen toisella laidalla. Katsoimme toisiamme siinä hetken, kunnes hirvi pakeni takanaan olleeseen kuusikkoon. Una ei reagoinut tuohon metsän kuninkaaseen mitenkään, ja olin erittäin ylpeä tammasta. Jos olisin tiennyt hievien olevan liikenteessä täällä päin, en olisi alkujaan lähtenyt Unan kanssa tälle reitille. Tamma kuitenkin yllätti minut reaktiollaan, olisin pistänyt pääni pantiksi että kimo säikähtäisi jopa tien yli loikkivaa jänistä mutta ei. Minun Una ei näköjään pelännyt metsäneläimiä. Taputtelin tammaa ylpeänä lavalle ja kehuin miten reipas tyttö tämä oli. Jatkoimme sitten matkaamme tallille, jossa vein Unan suoraan tarhailemaan. Ilmoitin paikalla oleville tallilaisille matkalla näkemästämme hirvestä, ja kehotin olemaan varuillaan jos se vielä eksyykin lähemmäs tallin pihaa. Sitten olikin vuoro lähteä liikuttamaan seuraavaa tammaa.

Una totuttelee ratsastajaan

Merkintä löytyy hevosen Joy's Una päiväkirjasta.

Una sipsutti kauniin askelin liinan päässä. Tamma oli tottunut hyvin satulaan selässä, ja ratsastajakin oli sinne kiivennyt muutamaan otteeseen. Kehuin kimoa hienosta työstä sen nostaessa vielä vähän haparan laukan ääniavusta. Olihan Unan liikehdintä hienoa, mutta ylimääräisten varusteiden kanssa tamma tuntui vähän kuin vielä vetäytyvän kuoreensa. "No kun en minä tällä lailla nyt osaa", tamma tuntui viestittävän, mutta piristyi vähän kerrassaan sille kimeään ääneen huutamistani kehuista. Mira katsoi kauhuissaan Unan liikehdintää, siskoni ei ollut ennen osallistunut tällä tavoin nuoren hevosen koulutukseen ja olikin stressannut tänään koittavaa hetkeä koko viikonlopun. "No, tule nyt vaan ja nouse varovasti selkään", ohjeistin Miraa, ja tämä teki työtä käskettyä. Olin itse ollut muutamaan otteeseen tamman selässä, mutta tällä kertaa kokeiltaisiin kunnolla ravia ja laukkaa, ja jonkun pitäisi silloin olla liinan päässä ohjeistamassa tammaa kunnolla.

Mira oli ollut epäileväinen Unan suhteen, eikä tämän kyyninen asenne ja nyt melkoinen stressaaminen juurikaan auttanut tammaa. Una osasi kuitenkin seisoa nätisti paikallaan kiristellessämme nyt hieman satulavyötä, ja kun annoin ääniavun, siirtyi se erittäin hienoon käyntiin. Sekä ratsu että ratsastaja näyttivät jännittävän, mutta jonkin aikaa selässä oltuaan Mira osasi vihdoin rentoutua, ja alkoikin puhella myös tammalle rauhoittavasti. Una hörisi mielissään, se näytti nauttivan työskentelystä kun se näytti nyt sujuvan. Kokeilimme varovaisesti ravia, ja kimo asteli alkuun hieman haparoivasti. Mira oli kehittynyt ratsastajana nopeassa ajassa niin, että pysyi mallikkaasti selässä ilman turhaa hytkymistä. "Tällähän on ihan mahdottoman tasainen ravi istua", siskoni huudahti innoissaan, ja Una jolkotteli tyytyväisenä eteenpäin. Otimme lopuksi vielä hieman laukkaa: tällä kertaa Unan liike oli vähän turhan haparoivaa, mutta saimme aikaan muutaman erittäin nätin laukka-askelen.

Laukan jälkeen siirrätin Unan takaisin raviin, ja annoin tämän hölkytellä jonkin aikaa liinan päässä molempiin suuntiin ennen kuin sanoin Miralle, että ottaa tamma käyntiin. En uskaltanut päästää ratsukkoa vielä vapaaksi liinan päästä, joten lähdimme kävelemään vielä yhdessä tuumin lähimaastoon. Una käveli vierelläni erittäin reippaasti, pää ylväästi pystyssä. Mirakin suorastaan säteili selässä, näiden kahden yhteistyö näytti alkavan melkoisen hyvin. Mira ei ollut tasoltaan vielä kovinkaan kummoinen ratsastaja, tai oikeastaan tasoltaan tämä ei ollut vielä niin kehittynyt. Perusasiat olivat kuitenkin niin hyvin hallussa, että Mira saisi olla enemmänkin mukana auttamassa Unan kouluttamisessa. Kyseessä oli niin kiltti tamma, että varman tuen ja opastuksen avuilla Mira saisi varmasti tästä vielä oikein kivan kilpahevosen, siinä missä myös itsevarmuutta näihin hommiin jotta saataisiin hänet vähän enemmän ulos pölyisen tallitoimiston puolelta ja mukaan näihin varsinaisiin käytännön puolen hommiin.

Starla astutettiin Lupulla

Merkintä löytyy hevosen Starlight Sy päiväkirjasta.

Sen pidemmittä puheitta, tänään Starla sitten astutettiin. Oriksi valikoitui meidän Lupu tasan kahdesta eri syystä: ori on varsin selväpäinen, mitä Starlan parilta ehdottomasti vaaditaan, ja molemmat sattuvat olemaan täysin vailla jälkeläisnäyttöä. Astutus suoritettiin luomuna kotitallilla, ja toivotaan nyt että jo ensimmäisellä kerralla tärppäsi. Starla osasi suhtautua oriin ihmeen tyynesti, eikä käytännön puolella tullut vastaan mitään ongelmia. Koska Starla tulee olemaan ensisynnyttäjä, on minulla luultavasti paljonkin perhosia vatsassa koko sen ajan, mitä tamma kantaa tulevaa pienokaistaan. Toivottavasti Starla pysyy terveenä ja hyvinvoivana, happamasta luonteestaan huolimatta kun tamma on minulle erittäin tärkeä ja rakas.